Työvoitto ketutuksen voimalla

Lupasin jo viime syksynä neuloa lapselleni sukat. Suutarin lapsilla ei nimittäin ole kenkiä tässäkään taloudessa, eli omat perheenjäsenet ovat viimeisenä jonossa äidin neulontalistalla. Koska oikeaa lankaa ei tietenkään ollut, piti mennä lankakauppaan, jossa lapsi sai Ihan Itse valita langan sukkiin. Ja ihan oikeasti hän valitsikin itse, äiti vain ohjeisti lähinnä sen verran, ettei kimalle- tai silkkilanka välttämättä ole se optimaalisin sukkalanka.

Sukkien neulonta oli alusta lähtien yhtä tuskaa ja takkua. Lanka oli sukkalangaksi mielestäni heikkolaatuista: huopui, sälöytyi ja napsahteli poikki erittäin herkästi - en siis odota kovin suurta kulutuskestävyyttä. Kakkosen puikoilla tuhraaminenkin otti hieman päähän, mutta niin vain ne tulivat valmiiksi. Kevätoksennukset.

6/2012

Palmikkosukat lapselle

Lanka ja menekki Hjertegarn Sock 4, 66g

Puikot 2mm

Lahjoitin lopun langan luokkakaverille, jonka mielestä se oli ehkä kauneinta ikinä. Hrrrhhh.

Kevät. Se tulee vaikka väkisin.

Blogipiireissä on kiertänyt suruviesti bloggaajan poismenosta. Kuolema on aina surullinen asia, mutta nyt se tuntuu vielä epäoikeudenmukaisemmalta.

Tietokoneen ruudun ääressä helposti unohtaa, että tekstejä kirjoittaa ja lukee ihan oikeat ihmiset. Heillä on mielipiteitä, ajatuksia, harmituksia, vitutuksia, naurunaiheita ja surua ihan kuten kaikilla niillä, jotka kävelevät meitä vastaan päivittäin. Itse asiassa lienee todennäköistä, että vastaasi käveleekin joku tuttu bloggari tai blogiasi kommentoinut, vaikket sitä itse tiedäkään.

Internet-elämää elämättömät eivät välttämättä ymmärrä sitä, kuinka tiiviitä yhteisöjä sosiaalisen median maailmaan voi muodostua ja kuinka läheisiksi ihmiset voivat kirjoitettuja sanoja vaihtamalla tulla. Sen "pelkän tekstin" takana on oikea ihminen, jonka ajatusmaailma kohtaa toisen.

Prinsessan tekstien takana on nyt vain surua.

Hyvää matkaa sinne jonnekin.